Kokkaava metallilady

Iloinen opiskelija istuu kone- ja tuotantotekniikan opetustialassa taustalla näyttö jossa on teknisiä piirustuksia

”Elämässä pitää olla haasteita. Tämä oli yksi haaste ja unelma. Sitä paitsi olen aina halunnut oppia hitsaamaan.” kertoo iloinen ja nauravainen Mari Lund, 42, joka suorittaa Forssan ammatti-instituutissa kone- ja tuotantotekniikan perustutkintoa.

”Valmistuin kokiksi vuonna 2000 mutta pian sen jälkeen tuli perheenlisäystä ja kokkihommat olisivat olleet pääasiassa vuorotyötä. Pääsin metallialan yritykseen päivätöihin ja olen siellä edelleen mutta nyt kesätöissä. Kokkihommia en ole suinkaan unohtanut sillä aviomies harrastaa metsästystä ja meillä riittää riistaa valmistettavaksi. Myös sukulaisten juhliin leivon kakut ja leivonnaiset. En ole ikinä katunut että suoritin aikoinaan kokkipuolen perustutkinnon”, kertoo Mari.

Mari on työskennellyt metallialalla n. 17 vuotta. Elämäntilanne ja perheen kannustus mahdollistivat opiskelujen aloittamisen keväällä 2023 ja nyt opiskelut ovat loppusuoralla. ”Metallialaa voisi kouluttautua lisääkin, sillä ala kiinnostaa minua.”

”Harkitsin myös kouluttautua nuoriso-ohjaajaksi. Nyt opiskelen metallialaa 16-vuotiaiden kanssa joten saan molemmat eli metallipuolen ja nuorisotyön” Mari kertoo hersyvän naurun saattelemana. ”Tulen hyvin toimeen nuorten kanssa ja pysyy itsekin nuorekkaana, kun opiskelutoverit ovat nuoria.”

”Pidän tosi paljon Forssan ammatti-instituutissa opiskelusta. Pidin silloin yli 20 vuotta sitten, ja pidän edelleen.” Marin mielestä FAI:n toiminta on selkeää ja jos opiskelussa jokin asia on epäselvää, niin opolta ja opettajilta saa heti apua.

”FAI on helppo opiskelupaikka, meininki on rentoa ja aina saa tarvittavan avun, jotta opiskelut sujuisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelu on myös tarpeeksi haastavaa ja aikuisopiskelijana voin hoitaa opiskelut omien ehtojeni ja resurssieni mukaan, kunhan kaikki tarvittavat osa-alueet tulee hoidettua”, hän kertoo. 

Mari oli kolme kuukautta työharjoittelussa forssalaisessa metallialan yrityksessä: ”Se oli vähän kuin duunipaikka ja siellä sai tehdä monipuolisia töitä. Olisin saanut sieltä kesätyön, mutta olin jo lupautunut muualle. Tykkäsin kovasti olla siellä.”

”Pitää olla vähän hullu, tykätä työnteosta ja olla positiivinen. Valittamalla ei saa kuin muut huonolle tuulelle.”  Mari kertoo leveästi hymyillen.

Teksti ja kuva: J-P Rantanen